Ei oo hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi, muistuttaa vanha sananlasku. Tämän voi joka päivä todistaa pitävän paikkansa – ainakin liikenteessä. Miten kiire vaikuttaa liikenteessä ja mitä sille voi tehdä?
Kiire on tunne tai mielentila, joka vaikuttaa monesti myös käyttäytymiseemme. Liikenteessä jokainen punainen liikennevalo tuskastuttaa ja edellä kulkevat tuntuvat vain matelevan. Neljä kymmenestä Liikenneturvan kyselyyn* vastanneesta kertoo olleensa joskus malttamaton ruuhkissa.
”Liikenteen etenemättömyydestä tuskailun, turvavälistä tinkimisen, kaasupolkimen painamisen ja tarpeettoman kaistapuikkelehtimisen taustalla on usein kiire. Ikään kuin tämä toiminta auttaisi etenemään nopeammin ja olemaan perillä aikaisemmin. Todellisuudessa sillä lisätään vain riskejä”, muistuttaa koulutusohjaaja Toni Vuoristo.
Kiire syö myös keskittymistä
Kiire voi myös kaapata huomion käsillä olevasta asiasta. Auton ratissa tai pyörän sarvissa keskittyminen on kuitenkin kohdennettava siihen tärkeimpään – eli liikenteeseen. Liikenneturvan kyselyyn** vastanneista kuljettajista joka seitsemäs kertoi joutuneensa vaaratilanteeseen ajonaikaisen kännykän käytön seurauksena.
”Kiireessä oma hoppu valtaa usein mielen. Tällöin keskittyminen on jossain muualla kuin itse liikennetilanteessa. Keskittymishankaluuksien lisäksi kiire voi houkuttaa hoitamaan ratin takaa kännykällä työsähköposteja tai sopimaan ostoslistaa whatsappissa. Kiireen vähenemisen sijasta kännykän käyttö ratissa kuitenkin vain moninkertaistaa onnettomuusriskin”, Vuoristo painottaa.
Ennakoimalla voitat kiireen
Kiirettä Vuoristo lähtee torjumaan ennakoimalla. Toimitaan niin, ettei kiirettä pääse syntymään. Esimerkiksi varataan matkaan riittävästi aikaa.
”Jos matka on tuttu, vaikkapa jokapäiväinen työmatka, alamme monesti optimoimaan siihen käyttämäämme aikaa. Tällöin matka-aika voi kuitenkin huveta niin naftiksi, ettei siinä ole yhtään varaa yllätyksille. Näin talven kynnyksellä vaikkapa tuulilasin skrapaamiselle tai jäätyneille kävelyväylille. Kun tiukkaan matka-aikaan tulee viivästys, alkaa kiiruhtaminen”, Vuoristo kuvailee.
Siirtymiin kuluvan ajan laskeminen etukäteen auttaa hahmottamaan työpäivän kulkua. Kun siirtymiset on myös merkitty kalenteriin, voi työpäivän tekemiset suunnitella niin, ettei siirtymisajoista tarvitse tinkiä. Näin tulee myös lähdettyä ajoissa ja olemaan perillä ajoissa.
”Moni voi perustella itselleen viivyttelyä kotona tai työpöydän ääressä sillä, ettei vielä tarvitse lähteä, kun ei vielä ole kiire. Näin joutuu väistämättä aina tilanteeseen, jossa on kiire”, Vuoristo toteaa.
Jos kiire kuitenkin pääsee yllättämään
Jokainen voi omalla kohdallaan arvioida, kuinka paljon aikaa saa kiiruhtamalla säästettyä. 20 kilometrin työmatkalla saa ajaa reilua ylinopeutta saadakseen kiinni pari minuuttia menetettyä aikaa. Toteutuneesta ajansäästöstä saatu hyöty ei ole millään tavalla verrannollinen ajonopeuden kasvun aiheuttamiin riskeihin.
Liikenneturvan ennakoivan ajon kursseilla osallistujilta kysytään heidän heikkouksiaan. Yleisin kuljettajien mainitsema heikkous on kiire. Jos huomaa olevansa myöhässä, Vuoristo kannustaakin reagoimaan tähän heti.
”Ottaa ensin puhelimen käteen ja ilmoittaa määränpäähän myöhästymisestä ja lähtee vasta sitten liikenteeseen. Kun määränpäässä ei odoteta turhaan, voi matkan suorittaa ilman kiirettä. Kannattaa tehdä jo ennen lähtöä se päätös, että liikenteeseen lähdetään rauhallisin mielin”, Vuoristo kannustaa.
Tilastot
*Liikenneturva selvitti suomalaisten kokemuksia ja mielipiteitä Kantar TNS Oy:n toteuttamalla kyselyllä marraskuussa 2018. Kyselyyn vastasi 1009 henkilöä, joista autoilijoita oli 795 eli 79 prosenttia.
**Liikenneturva selvitti vaaratilanteita kyselytutkimuksella touko-kesäkuun vaihteessa 2019. Tutkimuksen toteutti Liikenneturvan toimeksiannosta Kantar Oy ja siihen vastasi yhteensä 1082 vastaajaa, joista autoilevia oli 78 prosenttia.