Keittiö on kodin onnettomuuksien pesä, kirjoittaa SPEKin Juha Hassila ja kannustaa meitä kaikkia kiireettömään kokkaamiseen - Tapaturmapäivän hengessä.
Eräs työkseen paloturvallisuutta edistävä henkilö puuhaili keittiössä. Paitsi että puuhailu on aivan liian leppoisa sana. Hän huiski edestakaisin ja yritti saada aikaan jotain lämmintä ruokaa kuopukselle, joka oli aivan justiinsa starttaamassa soittotunnille, ja oma lounaskin oli jäänyt ohuenlaiseksi. Astiat rymisivät keittiön tasoilla samaan aikaan, kun makaronit kuplivat. Mutta eräs patalappu oli todella ovela. Oman pehmeytensä vaimentamin liikkein se ojensi nurkkansa lieden kuumalle levylle ja lämmitteli siinä. Kitkerä haju nousi ilmaan, ja ennen pitkää hopun riivaama ihminen havaitsi katkun. Patalappu ei ollut vielä liekeissä, mutta tosi kuumana se jo kävi. Lappu hanan alle jäähtymään ja ihmislapsi ihmettelemään, että kuinka tässä näin meinasi taas käydä.
Aivan sama paloturvallisuuden parantaja teki iltapalaa perheelle. Työpöytä oli tapansa mukaan aivan täynnä tavaraa. Oli kirjoja ja lähes maksettuja laskuja ja leipäpusseja ja tämän satokauden omena kerran haukattuna sekä tietenkin vedenkeitin, joka aivan varmasi lueskeli vieressään lojuvaa keittokirjaa. Keittokirja ujutti selkänsä vedenkeittimen virtanappulan päälle. Keitin alkoi kuumeta. Ääntäkään ei kuulunut, koska keittimessä ei ollut vettä, joka lämmetessä olisi alkanut humista ja pulputtaa. Kyllä muuten tarkeni keittokirjakin siinä kuumuudessa. Aivan sattumalta keittiössä ryntäilevä henkilö huomasi, mitä oli tapahtumassa. Kirja syrjään ja keittimestä virta pois. Että semmoista iltahoppuilua.
Niin se on, että keittiö on oikein kodin onnettomuuksien pesä. Joka päivä paloautot lähtevät pillit vinkuen sammuttamaan pelkästään kolmea liesipaloa. Siihen sitten vielä päälle vedenkeittimet ja kahvinkeittimet ja kaikki muut sähkölaitteet, joita keittiössä on ja niiden aiheuttamat palot ja muutkin tapaturmat. Jos keittiö keksittäisiin nyt, sen käyttö luultavasti kiellettäisiin hengen vaarallisena.
Olisi helppoa ajatella, että keittiössä sattuu ja tapahtuu vain muistisairaille ihmisille ja alkoholin liikakäyttöä harrastavalle väestönosalle. Tekstin alun esimerkkihenkilö ei kuulu kumpaankaan ryhmään. Hän on suhteellisen tavallinen perheenisä, jolla vaan tuppaa olemaan liian usein liian kiire. Hoppu näkyy osaltaan siinäkin, että keittiö on aivan liian usein kaaoksen vallassa. Kyllähän hän tietää, että siisti keittiö on turvallinen keittiö ja että hoputon perheenisä vaarantaa kotinsa paloturvallisuuden huomattavasti harvemmin kuin kiireinen. Muttakunonniinkiire.
Eiköhän tänään työpäivän jälkeen istahdeta hetkeksi pöydän ääreen ja huokaista. Sitten laitetaan keittiö ojennukseen, ja heti sen kolmen tunnin urakan jälkeen voi hyvällä mielellä istahtaa uudelleen teekupposelle. Teevesi on kuumennettu vedenkeittimellä, jonka ympärillä on parin – kolmen vaaksan turvaväli keittokirjoihin ja muihin hämminkiä tuottaviin tavaroihin.
Kun olet tehnyt hopulle lopun Tapaturmapäivänä, voi mitata kotisi turvallisuustasoa Palometrillä, joka löytyy osoitteesta paloturvallisuusviikko.fi.
Juha Hassila
Paloturvallisuutta edistävä henkilö
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö