Anoksinen aivovaurio uhkaa hukkuvaa

Maaliskuussa vuonna 2018 Heikki Niemimäki oli kaukana koti-Suomesta. 25-vuotiaan miehen elämä oli mallillaan. Koko ikänsä matkailua rakastanut nuorukainen oli pari vuotta aiemmin muuttanut Vietnamiin töihin ja löytänyt sieltä tyttöystävän. Päivät olivat täynnä auringonpaistetta. Pariskunnan rantalomalla Heikin elämä mullistui.

– Tuona lomapäivänä hukuin, Heikki kertoo.

Heikki oli päättänyt rantapäivän päätteeksi vielä kerran pulahtaa aaltoihin ennen hotellille palaamista. Tyttöystävä jäi rannalle. Kun miestä ei alkanut kuulua takaisin, lähti tyttöystävä poikakaveriaan etsimään. Lopulta hän löysi Heikin kasvot alaspäin vedestä kellumasta. Tuossa kohdassa vettä oli vain polviin asti. Hengenpelastajat saapuivat paikalle ja kiskoivat elottoman miehen rannalle. Sydän oli pysähtynyt. Elvytystoimet saivat sydämen uudelleen sykkimään, joten Heikki päätettiin siirtää kiireesti sairaalaan.

Vieläkään ei sataprosenttisella varmuudella tiedetä, miksi Heikki tuupertui veteen, mutta vahvin veikkaus on nestehukka: päivä oli kuuma, eikä hän ollut juonut päivän aikana juuri muuta kuin kahvia.

Paikallisessa sairaalassa todettiin, ettei mitään ole tehtävissä, sillä Heikin vammat ovat niin vakavat. Tyttöystävä soitti Heikin äidille itkuisen videopuhelun Suomeen kertoakseen tilanteesta. Järkyttynyt tyttöystävä ei kyennyt sopertamaan muuta kuin ”mama, mama”. Heikin äiti luuli naisen nauravan, mutta totuus valkeni tämän kääntäessä puhelimen kohti sairaalasängyllä makaavaa miestä. Juuri silloin Heikin sydän pysähtyi toistamiseen. Äiti joutui katselemaan linnuntietäkin reilun 8 000 kilometrin päästä, miten hänen poikansa kamppaili elämästään.

Onnea matkassa

Heikki sai hukkumisonnettomuudessa anoksisen eli hapen puutteesta johtuvan aivovaurion. Hukkumisonnettomuudesta selviämiseen vaikuttaa ensisijaisesti aika. Vaurioita voi alkaa tulla jo muutamassa minuutissa, mutta jos hukuksissa ollaan kymmenisen minuuttia, on selviämisen ja toipumisen ennuste jo huono. Jos veden alla ollaan yli 30 minuuttia, alkaa tilanne olla toivoton. Heikin tapauksessa ei tiedetä, miten pitkään hän oli hukkuneena.

Heikillä oli kuitenkin onnea matkassa monessa suhteessa. Ensiksikin tyttöystävä löysi hänet ajoissa rantavedestä. Toiseksikin sinnikäs ystävä sai järjestettyä hänelle parhaan mahdollisen hoitopaikan. Kolmanneksi Heikillä oli kattava matkavakuutus, joka korvasi paitsi hoidot, myös ambulanssilennot. Kahden viikon kooman jälkeen Heikki aukaisi silmänsä. Hoitohenkilökunta oli ihmeissään, sillä nuorukaisen ei uskottu milloinkaan heräävän. Seuraava ennuste oli, että todennäköisesti mies ei koskaan nouse vuoteesta eikä puhu.

Läheiset juttelivat lakkaamatta Heikille tämän vuoteen vierellä. Kun hukkumisesta oli kulunut vasta kuukauden verran, kaikkien yllätykseksi hän alkoikin puhua. Myös raajat alkoivat liikkua ja Heikki kykeni istumaan. Toipuminen alkoi edetä vauhdilla, ja tänä päivänä mies asuu itsenäisesti ja elää varsin tavanomaista nuoren miehen elämää.

– Opin kokemuksestani, että keho voi pettää yllättäen. Opin, että hukkuminen ei aina näytä miltään. Se ei ole huutoa ja sätkimistä – usein se on hiljainen hetki, joka jää muilta huomaamatta. Nestehukka ei välttämättä tunnu vaaralliselta ennen kuin on jo liian myöhäistä.

Anoksinen aivovaurio

Anoksisen aivovaurion tavallisimpia syitä ovat sydänpysähdys, hukkuminen, tukehtuminen esimerkiksi vierasesineeseen, hiilimonoksidimyrkytys, huume- tai alkoholiyliannostus tai esimerkiksi sokin aiheuttama vakava verenkiertohäiriö.  

Yleisimpiä anoksisen aivovaurion aiheuttamia oireita tajuttomuus tai kooma, ja alkuvaiheen jälkeen muun muassa muistihäiriöt, liikehäiriöt ja lihasjäykkyys. Akuuttivaiheen jälkeen tärkeää on moniammatillinen kuntoutus. Läheisten tuki on keskeistä.

– Onneksi minun ei tarvinnut taistella yksin. Ystäväni ja perheeni olivat joka päivä vierelläni.
He puhuivat minulle, vaikka en voinut vastata. He kannustivat ja tsemppasivat minua pienissäkin asioissa. Ystävien tuki oli elintärkeää. He eivät hävinneet, vaikka en aluksi pystynyt edes puhumaan. Se loi turvallisuuden tunnetta.

Lohduttomasta ennusteesta huolimatta Heikille jäi pääasiallisiksi oireiksi vain käsien vapinaa, puheen hitautta ja erityisesti väsyessä ilmenevää raajojen nykimistä.

– Välillä minua on luultu humalaiseksi tai jopa huumeiden käyttäjäksi. Aluksi se tuntui pahalta, mutta enää en välitä, mitä muut ajattelevat!

Heikin vinkit

1. Juo vettä säännöllisesti – älä odota, että tunnet janon
2. Kuuntele kehoasi – väsymys, huimaus tai päänsärky voivat olla merkkejä nestehukasta
3. Ole valppaana rannalla – hukkuminen tapahtuu usein yllättävän hiljaa. Hukkuminen ei useinkaan näytä dramaattiselta. Se voi tapahtua nopeasti, lähes äänettömästi. Hukkuva ei välttämättä huuda apua tai roiski vettä – hän voi näyttää jopa rauhalliselta.
4. Uskalla puuttua – parempi varoa kuin katua. Jos huomaat rannalla tai vedessä jotain poikkeavaa, älä jää seuraamaan sivusta. Kysy rohkeasti, onko kaikki kunnossa. Ja jos vähänkään epäilyttää, hälytä apua heti. Nopealla toiminnalla voit estää vakavan onnettomuuden – tai jopa pelastaa ihmishengen.

Teksti ja kuva: Päätoimittaja ja viestintävastaava Pia Kilpeläinen, Aivovammaliitto