Tapaturmien ehkäisyverkoston seminaarissa käsiteltiin muun muassa kaatumistapaturmien ehkäisyä

Tapaturmien ehkäisyverkoston seminaari 4.4.2019 kokosi yhteen tapaturmien ehkäisyn parissa työskenteleviä ihmisiä. Seminaarissa kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja mm. sosiaali- ja terveysministeriöstä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, UKK-instituutilta, Liikenneturvalta sekä sisäministeriöstä. Tässä artikkelissa nostetaan keskeiset asiat seminaarissa esitetyistä puheenvuoroista.

Kuva: Marianne Hietaranta/Punainen Risti

 Tavoitteena tapaturmien ja niistä johtuvien kuolemien vähentäminen

Tapaturmien ehkäisyverkoston työ perustuu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kansalliseen koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoite- ja toimenpideohjelmaan 2014-2020. Suurin osa kuolemaan johtavista tapaturmista tapahtuu koti- ja vapaa-ajalla (SVT 2017). Tavoite- ja toimenpideohjelman yhtenä keskeisimpänä tavoitteena onkin vähentää vakavien ja kuolemaan johtavien koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrää 25 prosentilla vuoteen 2025 mennessä. ”Ohjelman visiona on, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla tai loukkaantua tapaturman seurauksena”, kertoo neuvotteleva virkamies Pirjo Lillsunde sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hänen mukaansa koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrä on laskenut tavoitteiden suuntaisesti.

Kaatumiset eivät ole vain ikääntyneiden ongelma

Kaatumistapaturmien ehkäisy on yksi STM:n tavoiteohjelman viidestä toimintakokonaisuudesta. Kaikista tapaturmakuolemista yli puolet johtuvat kaatumisista ja putoamisista ja lähes neljä viidestä tapahtui yli 75-vuotialle vuonna 2017. Iäkkäiden miesten, erityisesti yli 85- vuotiaiden, kaatumiset ovat lisääntyneet, kertoo kehittämispäällikkö Riitta Koivula Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).  Kaatumiset ovat ensisijainen vuodeosastohoidon syy ja kolmanneksi yleisin tapaturmaisen kuoleman syy työikäisillä 25–64 -vuotiailla. Eniten kaatumistapaturmia sattuu kotona- ja vapaa-ajalla (SVT 2017). THL:n erikoistutkijan Persephone Doupin mukaan kaatumisista johtuvien sairaalahoitojaksojen määrä kasvaa säännöllisesti 45. ikävuoden jälkeen, eli kaatumiset eivät ole vain ikääntyneiden ongelma.  Yli kolmasosaan (37%) työikäisten kaatumiskuolemista liittyy päihtyneisyys, mutta kaatumistapaturmien taustalla näkyy myös liikunnan puute. Liikunta on Doupin mukaan paras kaatumisten ehkäisykeino. Vajaa kolmannes työikäisistä ei kuitenkaan harrasta vapaa-ajan liikuntaa ja kestävyysliikuntasuositus toteutuu vain joka toisella työikäisellä (FinTerveys 2017).

Joka kolmas kaatumisista ja kaatumisvammoista voidaan ehkäistä

Joka kolmas yli 65-vuotias ja joka toinen yli 80-vuotias kaatuu vuosittain, ja puolet kerran kaatuneista kaatuvat vuoden aikana toistamiseen (Pajala 2012). Kaatumisten taustalla on monenlaisia vaaratekijöitä UKK-instituutin erikoistutkijan Saija Karinkannan mukaan. Suurin osa näistä vaaratekijöistä on kuitenkin sellaisia, joihin on mahdollista vaikuttaa ja siten ehkäistä kaatumisia. ”Joka kolmas, joskus jopa puolet kaatumisista ja kaatumisvammoista voidaan ehkäistä”, Saija Karinkanta korostaa. Esimerkiksi henkilöön itseensä liittyviin kaatumisen vaaratekijöihin, kuten heikentyneeseen toiminta- ja liikkumiskykyyn, alentuneeseen lihasvoimaan sekä kaatumispelkoon voidaan vaikuttaa liikunnalla. Kolmasosa ikääntyneiden kaatumisen aiheuttamista lonkkamurtumista olisi ehkäistävissä terveyden kannalta riittävällä liikunnalla (Vasankari & Kolu 2018). Iäkkäiden osalta tärkeä osa kaatumisten ehkäisyä on myös kokonaisvaltainen kaatumisvaaran arviointi, johon UKK-instituutin koordinoiman KaatumisSeula-hankkeen materiaalit antavat apuvälineitä niin yksilölle itselleen kuin ammattilaisille. Kaatumisvaara on jokaisella erilainen, minkä vuoksi on tärkeää arvioida ikäihmisen tilannetta yksilöllisesti ja sen myötä löytää hänen kaatumisen ehkäisyn kannalta oikein kohdistetut toimenpiteet.

Tärkeää kaatumisten ehkäisyn kehittämistyötä on tehty muun muassa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä. Edellytyksinä onnistuneelle kehittämistyölle on ollut johdon ja esimiesten tuki, eri ammattiryhmien yhteistyö ja sitoutuminen sekä asiakkaan tai potilaan ja heidän omaisten mukaanotto kaatumisten ehkäisytyöhön, kommentoi asiantuntija fysioterapeutti Iiris Salomaa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.

 

Kuljettajan ajokunto turvallisuustekijänä liikenteessä

Suomi asettuu liikenneonnettomuuksissa kuolleisuuden määrän suhteen Euroopan keskitasoon (ETSC 2017). Kaikista Suomessa tapahtuvista kuolemaan johtavista tapaturmista noin 10 prosenttia tapahtuu tieliikenteessä (STM 2017). Kuljettajan ajokunto on iso turvallisuustekijä liikenteessä ja ajokuntoon vaikuttavat muun muassa päihtymys- ja väsymystilat. Kuolemaan johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa noin 70 %:ssa on ollut taustariskinä kuljettajan tila. Nuorten kuljettajien liikenneonnettomuuksissa korostuvat päihteet onnettomuuksien taustalla. Kaikissa ikäryhmissä väsymys on yksi tekijä onnettomuuksien taustalla. (OTI 2017) Liikenneonnettomuuksien ehkäisyn kannalta on tärkeää tunnistaa ne asiat, jotka itseä väsyttävät ja toimia sen mukaisesti, korostaa Mia Koski Liikenneturvalta.

Alueellinen ja paikallinen turvallisuussuunnittelu

Turvallisuussuunnittelu on pitkäjänteinen, järjestelmällinen, ja koordinoitu prosessi, jota on Suomessa tehty jo vuodesta 1999 paikallis- tai aluetason turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi, kertoo strategiapäällikkö Ari Evwaraye sisäministeriöstä. Uudet alueellisen ja paikallisen turvallisuussuunnittelun kansalliset linjaukset julkaistiin tämän vuoden alussa. Siinä esitetään konkreettisia toimenpiteitä ja tavoitteita, jotka ovat ajankohtaisia kaikkialla Suomessa ja joilla on suuri vaikuttavuus paikallistason turvallisuudessa. Ikääntyneiden asumisen turvallisuuden kehittäminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi kokonaisuudeksi. (SM 2019)

Lähteet:

European Transport Safety Counsil (ETSC) (2018) Ranking EU Progress on Road Safety. 12th Road Safety Performance Index Report.
Haikonen, Kari & Doupi, Persephone & Honkala, Emma & Nipuli, Suvi & October, Martta & Lounamaa, Anne (2017) Suomalaiset tapaturmat uhreina 2017, Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos http://www.julkari.fi/handle/10024/135809.
Koponen, Päivikki & Borodulin, Katja & Lundqvist Annamari & Sääksjärvi Katri & Koskinen, Seppo (toim.) (2018) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
http://www.julkari.fi/handle/10024/136223.
Mirka Råback, Ulla Korpilahti, Pirjo Lillsunde (toim.) (2017)
Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014-2020:
TURVALLISUUTTA KAIKILLE KOTONA, VAPAA-AJALLA JA LIIKUNNASSA. Väliarviointi. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Onnettomuustietoinstituutti (OTI) (2017) Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimat kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet. OTI-vuosiraportti.
Pajala, Satu (2012) Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy. Opas 16.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Sisäisen turvallisuuden ohjausryhmän työvaliokunta (2019) Turvallisuutta kaikkialla – paikallisen ja alueellisen turvallisuussuunnittelun kansalliset linjaukset. Sisäministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161278.
Tilastokeskus (2017) Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt
ISSN=1799-5051. 2017. Helsinki.
Vasankari, Tommi & Kolu, Päivi (2018) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31, 2018.