Pysy pystyssä

Liukkaalla käveleminen vaatii keskittymistä ja tarkkaavaisuutta

Liikunta- ja hyvinvointikouluttaja Katja Keränen kertoo kuinka jalankulkijan tulisi varautua talviliukkaille.

Kuva: Jukka Rapo.

Onko käveleminen helppoa liukkaalla kelillä?

Käveleminen liukkaalla pinnalla ei ole helppoa. Varsinkin alkutalven ensimmäiset liukkaat kelit yllättävät usein. Käveleminen muuttuu vähän tönköksi ja jännittyneeksi, jolloin liikkumisesta tulee jäykkää. Se ei ole kovin energiatehokasta.

Liukkaalla käveleminen vaatii jatkuvaa keskittymistä ja ympäristön tarkkailua, joten se on myös psyykkisesti raskaampaa kuin kuivalla kadulla käveleminen. Käveleminen on silloin myös fyysisesti raskasta, mutta sen voi ottaa tasapainotreeninä ja keskittymishaasteena. Hyvillä varusteilla, rauhallisella menolla ja keskittymisellä liukkaista paikoista selviää.

Mitä kävelijän pitäisi ottaa huomioon kävellessään talvisäällä?

Ympäristöä ja alustan muutoksia täytyy tarkkailla jatkuvasti. Etenkin syys- ja kevättalven mustan jään kelit ovat hankalia, koska osa tiestä voi olla hyvinkin sulaa, eikä jäisiä kohtia erota helposti. Erittäin haastavissa paikoissa kannattaa askeltaa lyhyellä askelella ja pitää jalat leveässä asennossa.

Liukkailla keleillä pitää unohtaa kiire. Kannattaa siis varata aikaa paikasta toiseen siirtymiseen. Pimeitä ja huoltamattomia reittejä kannattaa välttää. Nilkkoja tukevien, liukumista estävien kenkien lisäksi liukkaalla voi tukeutua kävelysauvoihin. Silloin täytyy katsoa, että sauvan piikki on sellainen, joka pureutuu jäähän. Muuten sauvat vain lisäävät onnettomuusriskiä.

Kuinka voin varautua ennakolta?

Jäisiin keleihin kannattaa varustautua ennakkoon lihaskuntotreenillä sekä reaktiokykyä kehittävillä harjoituksilla. Etenkin jalkojen ja keskivartalon lihaskunto on tärkeää tasapainon hallinnassa. Läpi vuoden kannattaa tehdä myös erilaisia tasapainoharjoituksia. Mitä parempi tasapaino, hyväkuntoisemmat lihakset ja nopeampi reaktiokyky sitä helpommin tasapainon saa korjattua horjahduksen yllättäessä. Usein kaatumisista seuraa luunmurtumia ja näitä voi parhaiten estää luustoa vahvistamalla.

Luustosta kannattaa pitää huolta riittävällä D-vitamiinilla ja kalsiumilla sekä iskuja sisältävällä liikunnalla, kuten kävelylenkkeilyllä, joukkuepeleillä tai aerobicilla.

 

Lisätietoja: liikunta- ja hyvinvointikouluttaja, TtM, Katja Keränen, p. 040 7461155 www.balanssitraining.com