Oli kaunis ja aurinkoinen kevättalven päivä. Erään yrityksen Itä-Uudenmaan ikkuna- ja ovimyynnistä vastannut mies oli menossa päivän ensimmäiseen tapaamiseen vasta puolen päivän jälkeen, joten hän ajatteli tapansa mukaan käydä kauniin aamun kunniaksi kävelyllä ennen sorvin ääreen siirtymistään. Kevättalvelle tyypillisesti yöt olivat vielä kylmiä, mutta päivisin asteet kohosivat plussan puolelle. Vaikka keli vaikutti jo suotuisalta, oli aamuinen katu kuitenkin vielä salakavalan liukas. Mies liukastui keskellä kaupunkia ja ilmalento päättyi pää edellä katuun.

Aamupäivän tapahtumat eivät oikeasti ole Callen muistikuvia, sillä kaatumisen seurauksena tullut vaikea aivovamma pyyhkäisi muistista pois sekä kaatumista edeltävät että sen jälkeiset viikot. Tapahtumien kulku on ollut pääteltävissä ainoastaan kalenterimerkinnöistä ja muiden kertomasta. Liukastumisen jälkeen kahdessa eri sairaalassa kului lähes kaksi kuukautta. Vaikean aivovamman lisäksi lääkärit diagnosoivat niskan retkahdusvamman ja olkapäävamman, ja lisäksi oikea nilkka vaurioitui. Akuuttisairaalassa kävely ei sujunut ilman rollaattoria. Vajaa kuusikymppinen Calle oli sisukas ja päätti, että vielä hän kävelee ilman apuvälineitä.

-Kuntoutussairaalassa aloin harjoitella toden teolla ja kävelin sen käytävillä kolmisen kilometriä päivässä, Calle kertoo.

Vaikka kävely alkoi sujua, eivät kivut jääneet sairaalaan.

-Seuralaisikseni jäivät pään, niskan, olkapään ja nilkan säryt. Ja kun jalkaani alkaa särkeä, kävelen väärin, jolloin myös toista jalkaani alkaa särkeä.

Pahinta ei ollut kuitenkaan jatkuvat jomotukset, vaan työuran katkeaminen.

-Oli hirveä shokki hyväksyä, etten ole enää työkykyinen, vaan jouduin parhaassa työntekoiässä siirtymään eläkkeelle.

Työkyvyttömyyden syynä on aivovamman jälkitilan oireet. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia.

-Minulla aivovamma vaikutti erityisesti muistiin. Aluksi kirjoitin lapuille esimerkiksi tapaamiseni ylös, mutta hyöty oli vähäinen – jos muistin kirjata ylös, että kenet tapaan, unohdin panna muistiin, että missä ja milloin hänet tapaan. Minusta tuli vamman myötä todellinen putkiaivo. Päässäni pysyy kerralla vain yksi ajatus.

Nykyään Calle kirjoittaa kaiken ylös heti tuoreeltaan paitsi kalenteriin, myös fläppitauluille. Kännykän kamera on ahkerassa käytössä. Kuvan avulla esimerkiksi auto löytyy parkkihallista ja kaupasta tulee tuotua oikeat elintarvikkeet.

-Kävelen edelleen ahkerasti, ja olenkin hankkinut liukuesteet. Olen Aivovammaliiton vertaistukihenkilö ja vedän aivovammautuneiden ihmisten ryhmää Porvoossa. Tämä toiminta on minulle erittäin tärkeää ja antoisaa. Paljon on siis muuttunut, mutta minä elän!

Teksti ja kuva: Pia Warvas, Aivovammaliitto ry.